torstai 9. syyskuuta 2010

OVERLOADEDCUTENESS

Bloggaushiljaisuuteeni on hyvin pätevä syy...

ABBATH! Japanese Chinin pullean pyöreä pentu! Mamman oma potrea poikahauva!
Olin suunnitellut oman koiran ottoa jo vuosikaudet, perheessänikin oli kääpiökoira, Pomeranian nimeltä Rambo (kennelnimeltään Devil).


Japanese Chin on rotuna varsin harvinainen, eikä kovinkaan tunnettu Suomessa, ja kuitenkin niin valloittava: lähes haukkumaton, pieni ja älykäs koira, jolla viehkeän kissamaiset eleet: käyttää tassujaan lähes kuin kissa, liikkuu sulavasti ja ylväästi, nostelee tassujaan korkealle kuin marssien, puhdistaa itseään nuolemalla tassujaan, osaa olla itsepäinen, kuitenkin aina uskollinen ja lempeä (aamupusut <3).
Rodun historiaa:
"Japanese Chin on hyvin vanha, alun perin Kiinasta ja Koreasta Japaniin tullut koirarotu. Japanin keisarillisessa hovissa rotu sai hyvin merkittävän aseman ja se julistettiin siellä pyhäksi. Koiria pidettiin kallisarvoisissa, sinisellä silkillä verhotuissa häkeissä aivan kuin harvinaisia lintuja. Chinejä saivat omistaa vain keisarillisen hovin jäsenet ja jokaista, joka anasti pyhän Chinin kohtasi kuolemanrangaistus. Sana ”chin” tarkoittaakin kalleutta. Sanan toinen merkitys on kissan ja koiran yhdistelmä. Oletettavasti japanilaiset pyrkivät jalostamaan koirarodun, joka muistuttaa ulkonäöltään kissaa ja myös käyttäytyy kissan tavoin."
Lähde: Japanese Chin -alajaosto



Abbath ja piimähetki.


Abbath on jo sisäsiisti, toki pieniä vahinkoja sattuu -mutta harvemmin. Abbath osaa jo käskyt: istu, maahan, anna tassu, ylös (pomppaa takajaloilleen), irti (oli suussa keppi taikka lelu, irtoaa samalla sekunnilla), pyöri. Abbath myös tietää, mitä EI tarkoittaa, tosin hepulituulella eivät pienet hapsukorvat yksinkertaisesti kuule käskyjä -tai tietoisesti jättävät ne huomiotta. Paikka ja seuraa -käskyjä harjoittelemme vielä. Nekin sujuvat, kun hauvavauva vaan viitsii totella, välillä on hirmuisen kiva olla riehupakkaus. Lisäksi sormien pureskelu on kauhean kivaa puuhaa, nyt kun hampaat ovat vaihtumassa. Näyttelyihin aiomme osallistua, kunhan ikää on tarpeeksi!

Gremling.

Abbath and the mystery of water bottle.
OMNOM!
Lisää kuva Moccamaster. Hiukset hyvin.
Lisää kuva Lisää video
Poista muotoilu valinnasta

4 kommenttia:

  1. Voi yhden kerran, miten suloinen pörröpallero! Kaverillaki on myös chini, aivan mahtavia hauvoja, itselläni tosin himottaisi hommata tanskandoggi... :D

    VastaaPoista
  2. Oih, ihanaa, en tiedä vielä ketään toista, jolla olisi Chini! (Paitsi kasvattajia...)
    Ihana rotu, rakastan muutenkin kääpiökoiria, Pekingeesin pentu suunnitteilla Abbathin kaveriksi... Siitä lisää myöhemmin. <3 Tanskandogit ovat lempeitä koiria, vaikka ovatkin hurjan isoja! Ymmärrän siis mieltymyksesi. :>

    VastaaPoista
  3. Oi ei mikä suloisuus! Vaikka itse en pienistä koirista niin piittaakkaan niin pentu kuin pentu on aina suloinen. :)

    VastaaPoista
  4. Hihii! <3 Pienet koirat taas ovat aina olleet minun juttuni, isot koirat ovat ihania, ongelma vain on se, että yleensä isommat rodut on jalostettu johonkin käyttötarkoitukseen, kuten vahdiksi, noutajaksi, suojelijaksi, paimeneksi... Ja koira kärsii, jos se ei pääsekään toteuttamaan viettejään ja vaistojaan. Siksi koira, joka on jalostettu istumaan söpösti sinisellä silkkityynyllä bambuhäkissä sopii juuri minulle. ;) Tärkeintä koirassa on kuitenkin aina se persoona ja luonne!

    VastaaPoista