I love that lavender blonde.

Uudet Coca Cola tölkit ovat ihanaisia! Lemppareina pysyvät silti Laitilan Limonaadit (toimivat myös sisustuselementtinä, lisäksi valmistettu tuulivoimalla ja suurin osa vegaanisia!) sekä iki-ihana Dr. Pepper.
Cherry Colaa en suosittele vihamiehellenikään, "Huijausta!" sanon.


Kevään aikana olen saanut aivan uudenlaisia ihastuksen kohteita. Muunmuassa väriskaalamieltymykseni ovat laajentuneet uusiin ulottuvuuksiin. Laventelinlila, oikeastaan missä tahansa yhteydessä, on vienyt sydämeni. Ykkösvärini oli tähän asti punainen, mutta jo jonkin aikaa olen pohtinut mielessäni muodonmuutosta punaisesta laventelinvaaleaksi. Hassua kyllä, lukuunottamatta paria jumalaista pin up -mallia, kyseessä olevaa hiusväriä olen nähnyt ainoastaan vanhemmilla rouvilla karkkiväripermanentissaan. Vaaleita hiuksia minulla ei tosin ole ollut sitten kymmeneen vuoteen ja koko vaalennusprosessi pelottaa! "Vamppipunaiseni" (lainatakseni erästä myyjätärtä vintegemessuilla) on siitä helppo, ettei minun lainkaan tarvitse vaalentaa omia hiuksiani ennen värjäystä, joten hiukseni ovat (onneksi!) erittäin hyväkuntoiset. Silti punainen on toetyllä tavalla "rajoittava" hiustenväri. Viimeinen pisara tuntui olevan se, että sovittaessani keltaista ihanaa mekkoa peilistä kurkki Ronald McDonald. MAJOR DISLIKE. Jokatapauksessa olen pyrkinyt lievittämään "tuskaani" ostamalla Vivienne Westwood by Melissa candy/bubblegum-tuoksuiset muovikorkokengät, ihanaiset eikö? Omani tilasin Ebaysta, joskin tällä hetkellä ko. kenkien saaminen taitaa olla kiven alla. Jokatapauksesta koroista tulee mieleen lapsuuden nukkeleikit, ja myös se inhottava seikka, että aina se Barbien toinen kenkä katosi jonnekin kadonneiden Barbiekenkien maailmaan. Virallinen sivu Melissa adoring ja link link sivulle, josta mallistoa myös saa.
Lähes joka ilta laitan kyseessä olevat kaunokaiset jalkoihini astellen ympäri asuntoani, ja annan tuoksun tehdä tehtävänsä. Ongelma on, etten millään raaski käyttää popojani ulos mennessäni. Kenkieni funktio on koetuksella. Mutta! Pitäähän tytöllä olla kenkiin sopivat alusasusetit, joten shoppasin hiukan ihanaisia retrohenkisiä laventelisia alusasuja perjantaina.


















Lisäksi kesän kunniaksi minuun on iskenyt kissantassut. Olen jo jonkin aikaa metsästänyt sitä täydellistä, klassista leopardiprinttikangasta silkkisenä taikka satiinisena: Tuloksetta. Olen jo lähes valmis myöntämään tappioni. Joko olen aivan liian nirso kankaiden ja materiaalien suhteen, tai asianlaita on niin, ettei sellaista Suomesta yksinkertaisesti löydy -ainakaan tällä hetkellä. Kaikenmoista variaatiota kyllä löytyy, mutta ehei sitä kaikista klassisinta LAADUKASTA materiaalia.

Nyt nauttimaan Dr. Pepperia ja jäätelöä.

Introducing The Desido.

Ah, vihdoin viimein olen saapunut jäädäkseni Blogspotiin. Ihanaista, eikö? Pieni -korjaus: MAJOR- esittely seuraavaksi. Asiaan!
Vintage with DIY-twist, sukkanauhat, korot, hiukset, meikit, ripset (muovia), kynnet (muovia), niistä on tytöt tehty. Fake it I'd say. Rakastan korkoja, ja pyydänkin, älkää edes kysykö kuinka monet omistan. Maailma on täynnä liian ihania asioita, ja haluaisin saada ne kaikki, valinnan vaikeutta piisaa, usein valitsenkin molemmat.
Mistä tulikin mieleeni...

Olen törmännyt aivan liian usein tietynlaiseen stereotyyppiseen ajatteluun sekä naisten että miesten osalta: argumenttiin, että ylitsepursuavan naisellinen tyylini olisi sovinistista. Ha! Metallikorotko luotiin naisten alistamiseen? Well, I didn't think so either. Tiettyjen asujen "alkuperäistarkoituksesta" voidaan olla montaa mieltä ja jokaisella on oma illuusionsa menneen ajan glamourista. Omassa pienessä mielessäni sukkanauhoissa ja sukissa piilee jotain menetettyä ylellisyyttä. Minulle sukkahousut ovat ainoastaan potkupuku isossa koossa, ja legginssit... Ne taas ovat kauniimpi sana pitkille kalsareille. (En suinkaan vihaa legginssejä, nimike tökkii.)

Jokatapauksessa, blogini tarkoituksena on inspiroida, herättää ajatuksia sekä mielipiteitä tyylistä ja...Myönnän. Kannustamaan materianhankintaan. Tietyllä tavalla koen olevani jatkuvasti muutoksessa, kauhean vaikeaa olisi sopeutua tai vakiutua mihinkään tyyliin, enkä oikeastaan koskaan ota mitään sellaisenaan, vaan pyrin viemään tyyliäni eteenpäin, omaan suuntaani, tuomaan siihen jotain vielä henkilökohtaisempaa. Tosin niin varmasti kaikki.
On liian monta ihanaa tyyliä, elokuvaa, hiusväriä, musiikkigenreä... Muutamia mainitakseni: jumaloin zombie-elokuvia, olen varmasti nähnyt jokikisen, omistankin aikamoisen liudan. Lisäksi rakastan 20-,30-,40-, ja 50-lukujen tyyliä, kampauksia, ah kaikkea! Oikeastaan retroilu on mielestäni aina paikallaan, oli kyse sitten 80-luvun retrofuturistisista vintage-aurinkolaseista, tai 50-luvun sukkanauhoista. (Löysin yön myöhäisinä tunteina erään ihanan nettisivun, joka myy aivan mielettömiä vintageaurinkolaseja, siitä myöhemmin...!)

Kun ensimmäisen kerran kiinnostuin alakulttuureista, asiat olivat kiven alla. Sellainenkin (nykyään melko itsestäänselvä asia) kuin valkoinen puuteri: Sitä ei yksinkertaisesti saanut mistään. Joten, olin kekseliäs pieni lapsi ja käytin vauvatalkkia (oli myös erittäin edullinen ratkaisu) kasvoihin ja keholle tuomaan vaaleutta.
Toimii muuten edelleenkin. wink wink
Tietyllä tavalla kaipaan enemmän samankaltaista henkeä, ja pyrinkin tuomaan esiin vinkkejä ja neuvoja, nykyinen järjestelmä ja alakulttuurien levinneisyys on tuonut mukanaan lieveilmiöitä, kuten sellaista "Queen Bee"-hierarkiaa sekä niitä "trendikkäimpiä" vaatemerkkejä. Pyrin itse tekemään vaatteeni ja asusteeni suurimmilta osin itse, ja ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka kykenevät toteuttamaan ideoitaan omilla käsillään. Ihan tosissaan, rahalla ei saa tyyliä. Pakko mainita muutama mielettömän inspiroiva vaatesuunnittelija: Alexander McQueen, Jean Paul Gaultier, John Galliano, Vivienne Westwood, Thierry Mugler... (list goes on)... ihanaisia jokikininen omalla tavallaan. Tällä hetkellä elän latex-/vinyyli-kautta, joten kaikki ihoa myötäilevä, kiiltävä materiaali saa sydämeni sykkimään. Kenties pian teen latex-asujen tutorialinkin, kunhan pääsen kunnolla vauhtiin. Tälläkin hetkellä ompelupöydälläni odottelee jotakin mustaa ja kiiltävää... Siitä lisää lauantaina. Muuten! Pieni vinkki vinyylin ja pvc:n ompeluun, jos materiaali tuntuu jumiutuvan ompelukoneen paininjalan alle. Muutama pisara vaikka ihan ompelukoneelle tarkoitettua öljyä kankaan molemminpuolin, ja johan hurisee.

Lopuksi vielä linkki videoon, jota olen popittanut viimeiset pari viikkoa, PALJON inspiraatiota, ah, Torture Garden huutaa nimeäni. Tähän mennessä en juuri ole voinut sietää Christina Aguileraa, mutta uusin videonsa "Not Myself Tonight" (huomaa linkki)... Yksi sana: "OIJOIJOIJOI!" Tuollaisia balettitossuja olen himoinnut jo vuosia, ja tuntuu muutenkin, että koko video on tehty kuin tilauksesta!

Fetish must be pop? Eh?


Rakkaudella Desidofobia (= Valitsemisen ja päätöksenteon kammo)

PS. Ihanaiselle koodimyyrälleni (Matiakselle) kiitos ulkoasusta! Love You Baby.